Jatkan vielä painiotteluani Johanneksen kanssa, vaikka se ei olekaan vetänyt suuria katsojalukuja – ei tosin huutosakkiakaan!

 

 

10. Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut.

 

Kymmenes luku korostaa SANAN ikuisuusluonnetta (aina olemista) ja sitä, että tavallinen, maallisiin asioihin suuntautunut tietoisuus ei voi tätä käsittää.

 

                              11. Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.

 

Ensivaikutelma liittäisi nämä ”omat” helposti juutalaisiin, mutta omilla saatetaan tässä tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat äärimmäisessä mielessä lähtöisin samasta perustasta kuin kyseinen valokin, mutta ovat itseensä ja ilmiöihin samastuessaan kadottaneet alkuperäisen, henkisen tietoisuudentilansa. Sen takia he eivät kykene ottamaan vastaan henkisiä virikkeitä niiden todellisessa muodossa.

 

12. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

 

Kahdestoista jae kuvaa sitä, että henkisen valon vastaanottaminen edellyttää ihmiseltä sisäistä valmiutta luopua kaikesta sellaisesta, joka tilapäisen ominaisuutensa johdosta estää tietoisuutta irrottautumasta ehdollistumistaan siten, että seuraavan jakeen mukainen sisäinen ”syntyminen Jumalasta” voisi todella tapahtua.

 

13. jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

 

Jae erottaa toisistaan lihallisen (syntyminen persoonalliseen muotoon) ja henkisen syntymän (persoonallisen tietoisuuden ylittämisen).

 

14. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

 

Neljästoista jae kertoo LOGOKSEN todellisesta, itsetietoisesta ilmentäjästä ajassa, ja siitä, että tällainen ilmennys heijastaa välityksettä alkuperäänsä. Ainoalla, ainokaisella, tai ainosyntyisellä pojalla tarkoitettaneen juuri sitä, että SANA on suoranainen heijastuma itse absoluuttisesta jumaluudesta, ja sen kanssa sisäisesti samaa olemusta, ja siinä mielessä myös ”täynnä totuutta”.